Ja niin tuli kaikkien So You Think You Can Knit 2010 kilpailijoiden verollepanon aika. Ja niin lähtivät kaikki kilpailijat kukin omaan bloggausnurkkaukseensa. Ja niin lähti tämäkin kilpailija verollepantavaksi oman kannettavansa ääreen. Ja koska hänelle ei ollut sijaa ykkösluokan neulojien majatalossa, sulloi hän selityksensä perunasäkkiin ja painui elikoitten kanssa samoille pahnoille... vai kuinkas se nyt sitten menikään!
Mutta tässä on joka tapauksessa tämän kilpailun karu totuus:
saanen esitellä kilpailuteokseni, Perunasäkki, olkaa hyvät!
No, miten tähän on päädytty?
Kaikkihan alkoi siitä, kun innoissani ilmoittauduin SYTYCK -haasteeseen. Tanssitaidoiltani ilmoitin olevani kansantanssija. Eli kuvaukseni kuuluu näin:
Selvät säännöt ja askeleet muodostelmassa. Sinä neulot palmikoita. Sinne, tänne, ympäri ja pyörähdys, modernia tulkintaa tai perinteisiä kelttisolmuja. Neuloessasi voimme melkein kuulla kuinka hoet: ”Neljä vasemmalta nurin, kaksi oikein, kaksi silmukkaa taakse odottamaan, kaksi oikein…"
ja kuinkas sitten kävikään, kun haaste tulla tupsahti sähköiseen postilaatikoon?! Haasteeni ole juuri se, mitä olin pelännytkin; disco. Ja discon haaste teksti kuului näin:
Haasteesi on DISCO. Bling, bling ;) Älä pelästy! Sinun ei tarvitse neuloa paljettihirvitystä! Efektilangat (hapsut, pörrö, mohair, sametti, ”tamponit” ja pampulat, nauha, metalli, glitteri) ovat myös osa discotyyliä :D Haasta itsesi neulomaan jotain mukavuusalueesi ulkopuolelta! Ehkä discotyyli tulee esiin vain pienenä osana työtäsi tai on kokonaisuudessaan pienen pieni säihkyvä, tajunnan räjäyttävä teos. On sinusta itsestäsi kiinni miten tulkitset ja sovellat kategorian omaan tyyliisi.
Ja siinähän sitä sitten oltiin! Siis pulassa! Armotonta miettimistä ja ravelryn selaamista ja lankojen katselua... Ja vihdoin monen mutkan jälkeen päätin neuloa itselleni oivallisen kokoeilman bling bling -joulukuusen koritsteita... vaan kuinkas sitten kävikään?
Tampereelle Lielahteen tulleeseen uuteen ja uljaaseen Lankamaailmaan tein ensimmäisen vierailun, ja siinä kiivaassa disco-tanssin maailmassa nämä mohairit suorastaan väkisin hyppäsivät ostoskoriini, eivät suostuneet sieltä enää pois lähtemään ennen kassaa. Joten minkäs teet, et ainakaan joulukuusen palloja vaalean beigestä mohairista. Eli, hätä takaisin käteen ja ravelryyn...
Huiviksihan nuo langat väkisin halusivat, ja koska minulla oli jo ennestään luonnonvalkoisia helmiä, ajattelin yhdistää myös ne discotunnelmaa luomaan. Eli ne kriteerit, joilla mallini valitsin:
1. Huivi
2. Mielellään ympyrä tai ainakin puoliympyrä
3. yksinkertainen pitsikuvio, koska en uskonut mohairin taipuvan kovin mairittelevasti jos pinnassa kuviota muodostetaan sekä oikeilla että nurjilla silmukoilla (en ollut siis koskaan neulonut mohairia, enkä vieläkään siis tiedä, miten hyvin kyseisessä tapauksessa mohair toimii...)
4. sellainen malli mihin helmet saa järkevästi lisättyä
Ja näillä kriteereillä malliksi valitsin tämän:
Ja oma versioni: Peads in Leonard of Quirm's Shawl
Ja siitä se homma sitten lähti. Ja totisesti neulottavaa riitti, 6 kerää eli 1228m meni lankaa, ja pienoinen läjä helmiä. Tavoitteeni oli tehdä mallista myös oma versio, joka olisi hieman monipuolisempi ja hiukan vaikeampi... mutta ...kootut selitykset siis alkakoon!
Joululahjaneuleet, ja oman elämän yllättävät käänteet saivat aikaan sen, että tämä jäi ainokaiseksi. Ei tullut omaa mallia, ei. Langat siihen on kyllä valmiina, ihanaa petrolin sinistä.
Tämä haaste kuitenkin tälläisenään on opettanut minulle seuraavat asiat:
1. Neuloin ensimmäisen kerran elämässäni mohairia
2. Neuloin ensimmäisen kerran elämässäni ympyrän
3. Lisäsin helmiä neuloessani ensimmäisen kerran, ja etenkin tällä tavalla se on helppoa
4. Jostain syystä ihastuin mohairiin lankana, ja olen tämän neulekokeilun ansiosta hankkinut sitä jo kolmessa eri värissä, eli tämän neulojan mohairit ei sitten olleetkaan tässä, vaan disco jatkuu!
5. Helmiä aion lisätä jatkossakin joihinkin neuleisiin, koska se oli ihan hauskaa. Tulee helposti herkkää ja tyttömäistä!
6. Oli sitten viimeinen kerta, kun valitsen mitään tälläistä! Oli aivan äärimmäisen ärsyttävää neuloa noita "kukkia" tai mitä lie reikäkohtia, joka toinen kerros loputtomiin asti 2 o yht, lk, ja sama uudestaan, ja sama uudestaan... se rupesi kyllä todenteolla tympimään. Eli opetuksena olkoon itselleni, että ei tälläisiä typeriä verkko-hommeleita enää minulle!
7. Ja mikään ei ole muuttunut sen suhteen, että aloitan hyvissä ajoin, mutta valmista tulee juuri ja juuri ennen deadlinea, niin kävi huivin kanssa, ja niin kävi tämän raportinkin kanssa... tämä on asia, jota tämän haasteen aikana en valitettavasti onnistunut korjaamaan... työt jatkuu sitten tälläkin saralla!
Mutta tässä se siis on!
Halkaisija 150 cm, paino 300g.
On pehmeä, ei kutita. Lämpimyys on arvailujen varassa, muovista kun kerran on tehty.
Olen ihan suhteellisen tyytyväinen, ei tämä nyt mikään vuosituhannen Ta-daa ole, mutta ihan välttävä. Saa nähdä pidänkö itse, vai annanko ystävälle lahjaksi, jolla on kohta synttärit...
Kaikenkaikkiaan tämä oli tosi mukava tapahtuma. Jos tänä vuonna tapahtuu tälläistä uudestaan, ehdottomasti kohti uusia haasteita! Muiden edesottamuksia on ollut hauskaa seurata. Ja onhan tästä itselle tullut opituksia monta asiaa. Ja koska tämä postaus on nyt venynyt ennätys lukemiin, niin laitetaanpa nyt ne loput valokuvat, että saadaan tämä päätökseen.
Kiitos kaikki kanssakilpailijat, onnea ja menestystä kaikille nyt ja aina!
ai niin, niille vielä jotka jaksoivat tänne asti lukea, kerrottakoon se, mistä tuo Perunasäkki oikein tulee...
tässä päivänä eräänä neuloin vanhempieni luona tätä huivia, ja kun tuon kuvittelee ulkoreunastaan pitkälle pyöröpuikoile roikkumaan, niin isäni lausahdukseen
"Mitäs ihmeen perunasäkkiä sää nyt oikeen teet?"
on varmasti helppo yhtyä! 
Kommentit